Kuka keksi sipsit?
Legenda antaa kunnian kokki George Crumille Saratoga Springsissä New Yorkin osavaltiossa vuonna 1853, mutta historioitsijat epäilevät sitä. Englantilainen keittokirja julkaisi ohuiksi viipaleiksi paistettujen perunoiden reseptin jo vuonna 1817.
SipsitPieni pussi (25 g)134kcal
Kuuluisa tarina
Tarina menee näin. Vuonna 1853 Moon's Lake Housessa, lomakeskuksen ravintolassa Saratoga Springsissä New Yorkin osavaltiossa, asiakas palautti paistettuja perunoitaan kerta toisensa jälkeen, koska ne olivat liian paksuja. Kokki George Crum ärsyyntyi. Hän viipaloi perunat niin ohuiksi kuin pystyi ja paistoi ne niin rapeiksi, ettei niitä voinut syödä haarukalla. Asiakas rakastui niihin. Muutkin ruokailijat alkoivat pyytää niitä, ja ne tunnettiin nimellä Saratoga chips. Monessa versiossa nirso asiakas on rikas rautatiemies Cornelius Vanderbilt.
Tarinan ongelma
Tarina on loistava ja hyvin todennäköisesti keksitty. Historioitsija T.J. Stiles, joka kirjoitti Pulitzer-palkitun Vanderbilt-elämäkerran, sanoi, ettei Vanderbilt-osuudessa ole perää. Crumin omissa muistokirjoituksissa vuonna 1914 sipseistä ei useimmiten mainittu lainkaan. Vuonna 1849, neljä vuotta ennen kuuluisaa iltaa, New York Herald kehui jo saratogalaista kokkia nimeltä Eliza tämän rapeiksi paistetuista perunoista. Crumin sisar Catherine Wicks ja myöhemmin hotellinpitäjä Hiram Thomas nimettiin kumpikin keksijäksi omissa muistokirjoituksissaan.
Englantilainen resepti vuodelta 1817
Vanhin tunnettu resepti on vanhempi kuin yksikään näistä väitteistä, eikä se ole amerikkalainen. Vuonna 1817 englantilainen lääkäri William Kitchiner julkaisi keittokirjan nimeltä The Cook's Oracle. Siinä oli viipaleina tai lastuina paistettuja perunoita. Ohut paistettu peruna ei siis luultavasti syntynyt Saratogassa eikä ehkä Yhdysvalloissa ollenkaan. Historioitsijat ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että Saratoga teki niistä kuuluisia ja että Crum, joka avasi oman ravintolansa järven lähelle vuonna 1860, auttoi asiassa paljon.
Tynnyreistä pusseihin
Varhaiset kaupan sipsit säilytettiin tynnyreissä tai lasipurkeissa ja kauhottiin painon mukaan, joten ne vanhenivat nopeasti. 1920-luvulla mekaaniset kuorimakoneet ja jatkuvatoimiset paistolaitteet tekivät isoista eristä mahdollisia. Vuonna 1926 kalifornialainen Laura Scudder keksi pussin, joka tehtiin kahdesta yhteen puristetusta vahapaperiarkista ja joka piti sipsit tuoreina. 1930-luvun lopulla Herman Layn yhtiöstä tuli ensimmäinen, joka myi sipsimerkkiä koko Yhdysvalloissa. Massatuotanto teki lomakeskuksen naposteltavasta arkiherkun.
Sipsit nykyään
Amerikkalaiset sanovat yhä chips, kun taas Britanniassa ja Irlannissa ne ovat crisps ja chips ovat ne, joita syödään kalan kanssa. Meillä ne ovat yksinkertaisesti sipsit. Idea ei ole juuri muuttunut Kitchinerin ajoista: ohuita perunaviipaleita, paistettuina tai uunissa, ja suolaa. Makuja on tullut lisää, barbecuesta ranskankerma-sipuliin, juustoon, etikkaan ja chiliin. Jotkut, kuten Pringles, eivät ole viipaleita ollenkaan vaan taikinaksi puristettuja perunahiutaleita. Tavallinen pieni pussi painaa noin 25 tai 30 grammaa.