Kuka keksi croissantin?
Croissant alkoi itävaltalaisena kipferlinä, puolikuun muotoisena leivonnaisena. August Zang toi sen Pariisiin vuonna 1838, ja siitä tuli ranskalainen, kun leipurit alkoivat tehdä sen lehtitaikinasta.
CroissantLeipomon croissant250kcal
Puolikuu Wienistä
Kauan ennen Pariisia oli kipferl, joka kirjoitetaan myös kipfel. Se on itävaltalainen puolikuun muotoinen leivonnainen, jossa on reilusti voita tai laardia ja joskus sokeria ja manteleita. Ja se on vanha. Vuodelta 1227 peräisin oleva runo mainitsee sen niiden jouluherkkujen joukossa, joita Wienin leipurit antoivat herttua Leopoldille. Muoto ja idea olivat siis olemassa vuosisatoja. Kipferlistä puuttuivat vielä ne kevyet, hilseilevät kerrokset, joiden takia croissant murenee, kun puraiset sitä.
Kaksi kuuluisaa legendaa
Tunnetuin tarina kertoo, että wieniläiset leipurit tekivät puolikuun vuonna 1683 juhliakseen voittoa osmanien armeijasta Wienin piirityksessä, ja muoto jäljitteli osmanien lipun kuuta. Vuoden 1227 runo osoittaa, että leivonnainen on paljon vanhempi, joten tarina ei pidä. Toisen legendan mukaan Wieniä ikävöivä Marie Antoinette toi sen Ranskaan. Tutkija Jim Chevallier selvitti asiaa eikä löytänyt todisteita tästäkään. Hän ei löytänyt croissantista mainintaa Ranskassa ennen noin vuotta 1850.
Leipomo rue de Richelieulla
Jäljet johtavat August Zangiin, itävaltalaiseen liikemieheen. Vuonna 1838 hän avasi Pariisin ensimmäisen wieniläisen leipomon osoitteeseen 92 rue de Richelieu Seinen oikealle rannalle. Hän osasi myydä. Hän laittoi ilmoituksia lehtiin ja somisti ikkunansa huolella, ja pariisilaiset tulivat hakemaan hänen wieninleipäänsä, kaisersämpylöitään ja kipferleitään. Myöhemmin Zang palasi Itävaltaan, jossa hän perusti maan ensimmäisen päivälehden ja tienasi rahaa pankki- ja kaivosalalla.
Näin siitä tuli ranskalainen
Ranskalaiset leipurit kopioivat puolikuun ja nimesivät sen muotonsa mukaan croissantiksi. Sitten he muuttivat sen, mitä sisällä oli. Chevallier sanoo sen yksinkertaisesti: croissant alkoi itävaltalaisena kipfelinä, mutta muuttui ranskalaiseksi sillä hetkellä, kun se tehtiin lehtitaikinasta, joka on ranskalainen keksintö. Pariisissa se tunnettiin 1870-luvulla. Charles Dickens mainitsi vierailtuaan siellä vuosina 1872 ja 1873 sievän croissantin buduaarin pöydällä. Britannica huomauttaa, että ensimmäinen resepti nykyisenkaltaiselle croissantille ilmestyi vasta vuonna 1906.
1900-luvun tähti
Croissant on siis nuorempi kuin useimmat luulevat. Britannica sanoo sen suuren suosion olevan 1900-luvun ilmiö, eli leivonnainen, joka nykyään tarkoittaa ranskalaista aamiaista, oli suurimman osan elämästään pariisilainen uutuus itävaltalaisin juurin. Tavallinen croissant on nykyään yksi keskikokoinen puolikuu leipomon tiskiltä. Se tehdään taittelemalla voita taikinaan ja kaulimalla sitä yhä uudelleen, jolloin siitä paistuu ohuita, rapeita kerroksia. Ne kerrokset ovat koko jutun ydin, ja juuri niitä vanhalla kipferlillä ei koskaan ollut.