Kuka keksi ranskalaiset perunat?
Kukaan ei pysty todistamaan sitä. Belgiassa kerrotaan kyläläisistä, jotka paistoivat perunoita joen jäätyessä 1680-luvulla, mutta historioitsijat osoittavat Pariisiin, jossa paistettuja perunoita myytiin Pont Neufilla 1780-luvulla.
RanskalaisetKeskikokoiset ranskalaiset320kcal
Jäätynyt joki
Belgian tarina on ihana. Maasjoen varrella Namurin lähellä asuvat kyläläiset söivät mielellään pieniä paistettuja kaloja. Kun joki jäätyi talvella, kaloja ei ollut, joten he paistoivat perunoita. The Brussels Timesin mukaan tarina on peräisin Joseph Gérardin vuonna 1781 kirjoittamasta käsikirjoituksesta, joka ajoittaa tavan vuoteen 1681. Hänen jälkeläisensä Jo Gérard, belgialainen toimittaja ja historioitsija, löysi sen ja teki siitä kuuluisan.
Legendan ongelma
Historioitsija Pierre Leclercq ei usko sitä. Hänen mukaansa peruna saapui Namurin seudulle vasta noin vuonna 1735, noin viisikymmentä vuotta tarinan tapahtumien jälkeen. Hän huomauttaa myös, että paistorasva oli kallista, aivan liian kallista köyhien kyläläisten tuhlattavaksi perunoihin. Hänen näkemyksensä, omin sanoin The Brussels Timesin lainaamana, on ettei paistettu peruna sellaisena kuin sen tunnemme syntynyt Belgiassa. Kuuluisin syntytarina on siis legenda, ja hyvä sellainen.
Pariisin puolesta
Leclercq katsoo sen sijaan Pariisiin. Siellä myytiin 1780-luvulla paistettuja perunaviipaleita, ja National Geographicin mukaan katukauppiaat myivät niitä Pont Neufilla, vanhalla Seinen ylittävällä sillalla. Thomas Jefferson oli Ranskassa Yhdysvaltain lähettiläänä vuodesta 1784 vuoteen 1789, ja hänen reseptimuistiinpanoissaan on raakana pieninä paloina paistettuja perunoita. National Geographic mainitsee myös Espanjan, koska espanjalaiset tutustuivat perunaan ensin ja paistoivat mielellään öljyssä. Britannica sanoo alkuperää yksinkertaisesti epävarmaksi.
Miten Belgia ne silti sai
Noin vuonna 1844 markkinanäytöksiä pitänyt Frédéric Krieger, lempinimeltään Monsieur Fritz, myi ranskalaisia Brysselissä, kertomusten mukaan pariisilaistyylisinä paistettuina perunoina. Sieltä niistä tuli belgialaista katuruokaa. Englanninkielisellä nimellä french fries on oma legendansa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Belgiassa olleet amerikkalaissotilaat söivät niitä, kuulivat ympärillään puhuttavan ranskaa ja kutsuivat niitä ranskalaisiksi. Britannica kutsuu sitä usein toistetuksi väitteeksi, joten suhtaudu siihen varoen. Vuonna 2003 osa Yhdysvaltain kongressista nimesi ne uudelleen freedom friesiksi, ja nimi pysyi vuoteen 2006.
Millaisia ne ovat nykyään
Nykyään ranskalaisia on kaikkialla, ja Britannica huomauttaa, että pikaruokaketjut tekivät niistä maailmanlaajuisen tavan. Belgia piti oman tapansa. Frietkot eli ranskalaiskoju on tunnustettu kulttuuriperinnöksi koko maassa, ja Belgiassa on ranskalaisille omistettu museo. Tavallinen annos on tuutti ranskalaiskojusta tai lisuke hampurilaisen vieressä, usein kastikkeen kanssa. Ne ovat perunaa plus öljy, jossa ne paistetaan, joten annoksen koko ratkaisee.